Oho, jo kymmenennessä osassa ollaan! Vau! No, yritän alkaa laittamaan näitä osia rauhallisempaan tahtiin :D
*hui vitsi näyttää et Amylla olis ruskee tukka! :0* Amy juoksi ennätysajassa vessaan. "Hirveä olo..." Hän puhisi ja melkein oksensi. "Johtuukohan tämä siitä tilapiasta, jonka itse tein?" Nainen mietti ääneen ja oksensi uudelleen
Molemmat vanhemmista kärsivät Amyn taudista. Alati siivoaminen alkoi väsyttää kumpaakin. Eikä kukaan pitänyt Amysta ja Antista väsyneinä.
Kyllä, hän lopulta totesi olevansa lihonut, ja aika paljonkin. Oksentelua, mahan kasvua. Perheeseen tulisi pian lisäystä. Lisäystä, jota Amy ei halunnut.
Raskaan työn raataja oli nukahtanut takan ääreen. Stefanie oli ottanut paikan maisematyöläisenä lukion lisäksi. Se oli rankkaa, mutta palkitsevaa.
Herättyään Cina alkoi peilailemaan itseään. Violetti olisi menossa pian pois muodista. Hänen pitäisi keksiä uusi väri. Takaisin vaaleaan vai? Hmm...
Silloin Cina myös ensi kerran huomasi koneensa. Se oli vaihtunut paljon uudempaan ja hienompaan. "Omituista.." Cina mietti, mutta lopulta vain kohautti olkiaan ja istuutui uuden koneensa ääreen.
Cina alkoi etsimään kampaamojen aukioloaikoja, mutta lopulta luovutti, ja eksyi nettiostoksille. Kauppa oli Willow Creekin toisella puolen, mutta sillä oli oma verkkokauppakin. Cinan silmiin osui jotain.
Cina vei hiirensä mainoksen päälle. "Työntekijöitä tarvitaan, myyjä. Hmm..." Cina mumisi ja klikkasi mainosta. Hän täytti lomakkeen ja pian sai sähköpostiinsa viestin. Hän oli saanut paikan. Ja lisäksi jotain muutakin. Hän nappasi nopeasti tien varresta taksin. "Naakkatielle, kiitos"
Pian Amy ja Antti tulivat kotiin. Amy näki sohvalla mustatukkaisen naisen. "Kuka olet?" Amy kiljaisi ja tarttui moppiin, joka nojasi seinää vasten.
Stefanie nousi hiljaa sängystään ja vaihtoi vaatteet. Hän hiipi ulos asunnosta ja lähti astelemaan pimeällä kadulla. Tänä yönä hän aikoi toteuttaa haaveensa. Saapuessaan Siniseen Samettiin, Willow Creekin suosituimpaan yökerhoon, jännitys alkoi jo kutitella varpaissa. Tyttö astui sisään lämpimään tuulikaappiin ja otti pari askelta eteenpäin. Hän vilkaisi ihmisiä sisällä. Heitä oli kourallinen, eikä yksikään herättänyt nuoren naisen huomiota.
Aamulla hampaitaharjatessaan Stefanieta alkoi hymyilyttää. Häneen oli tarttunut Jonin tuoksu, ja nainen nuuhki hiuksiaan koko ajan, hymyillen.
Toinen osa tulee piakkoin tämän perään :)
~Muistathan kommentoida!~

















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti