Joni oli vienyt Stephanien treffeiille. Heillä oli oikein mukava ilta.
Ainoa haitta oli, että Stephanien mielestä hän näytti kauhealta mahansa kanssa tiukassa paidassaan ja nahkatakissa. Jonin mielestä hän oli lumoava
Kaksikolla oli hauska ilta. He nauroivat vielä aamuyöstä sylikkäin.
//anteeks kone näkyy xD Ja sori koko vaihtuu.
Aamuyöstä Stephanie saapui kotiin. Hän halusi heti nukkumaan. Korkokengät hiersivät naisen kantapäitä ja varpaita.
Nainen ei kuitenkaan ehtinyt nukkua kauaa, ennen kuin supistukset alkoivat. Aluksi hän ei niistä välittänyt, raskaus oli niin loppuvaiheessa. Mutta kun ne eivät tahtoneet olla loppuakseen, naisen piti nousta sängystään, hetkeksi seisomaan.
Supistukset olivat tihentyneet tovin kuluttua. Stephanie alkoi jo huolestua ja päätti soittaa taksin sairaalaan. Ei hän siinä mitään menettäisikään, vaikka kävisi tarkistamassa.
Nainen katseli ikkunasta, kun taksi kurvasi tien sivuun. Hän veti nopeasti paidan ja housut päälleen ja kiiruhti taksiin.
Pian hänen sylissään tuhisikin pieni käärö
"Joni! Lapsesi on täällä" Joni lupasi saapua heti paikalla, ja pian mies olikin jo yläkerrassa.
"Tässä hän on" Stephanie hymyili. He ihastelivat lasta ja Joni vaati koko ajan saada hänet syliinsä. Pian kuitenkin mies ehdotti nopeaa kävelyä ja Stephanie jätti vauvan siskonsa hoiviin.
Hetken käveltyään ja juteltuaan Joni pysähtyi. Stephanie pysähtyi myös. "Mitä nyt?" hän ihmetteli.
Joki polvistui jalkakäytävälle. "Olen tahtonut kysyä tätä ensitapaamisestamme asti... Tuletko vaimokseni?" Stephanie henkäisi. "Asiat tapahtuvat niin nopeasti"
"Mutta tietenkin!" Nainen ojensi kätensä ja Joni pujotti sormuksen tuon nimettömään
Sitten mies kantoi kihlattunsa koko matkan takaisin sisälle. Stephanie vain nauroi.
~Muistathan kommentoida!~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti